tiistai 8. joulukuuta 2015

20. Kaikki hyvä loppuu aikanaan



Lohdun lahja, 25.7.2010 - 11.11.2015

Nimensä veroinen hevonen, toi lohtua jokaiseen hetkeen.


~Kuka keksi sanonnan, että 

sateen jälkeen aina paistaa aurinko? 

Mulle ei niin käynyt, 
sateen jälkeen tuli vain ahdinko. 
En tajuu itseäni, voisin 
kuvitella sut jo unohtavani. 
Kukaan ei ymmärrä mua, 
sillä aidosti rakastin sua. 
Sun karvaisia suippokorviasi, 
valkeaa merkkiä päässäsi.. jopa 
niitä suuria, kovia kavioitasi, 
joilla mua viimeisenä päivänä potkaisit. 
Sut multa riistettiin, vaikka 
viimeisenä päivänä nauraen metsässä ratsastettiin. 
Luulen olevani ainut joka ymmärsi. 
Toivon että nyt hyvä on sun elämäsi. 



Ole rauhassa kulta, mä löydän sut.~




Hevonen, joka opetti mulle niin paljon. Hevonen, jolla oli vielä taidot nupussa, valmiina puhkeamaan kukkaan. Hevonen, joka tulisi näyttämään kaikille mitä osaa. Hevonen, joka viimeiseen asti halusi yrittää. Hevonen, jolla oli vahvat mielipiteet ja näytti ne aina yhtä selvästi. Hevonen, uljas hulmuharja. Hevonen, johon pystyi luottaa. Hevonen, joka oli niin utelias...

...Tämä hevonen ei ole näyttämässä maailmalle kykyjään. Tämä hevonen ei ole yrittämässä. Tämä hevonen ei enää ilmaise mielipiteitään. Tämä hevonen ei enää ole tutkimassa jokaista asiaa uteliaisuutensa takia...

...Tämä hevonen on ottanut menolipun niille suurille reheville laitumille joista kaikki aina puhuvat. 



Kipu ei enään tunnu kehossasi. Kaikki paine on helpottanut. Ehkä se olikin vain hyväksi että päätit lähteä. Uskon että olisit halunnut jäädä, mutta ei vain ollut toista vaihtoehtoa. Ei käynyt niin kuin kaikissa elokuvissa, joissa päähenkilö on vaarassa ja ihmeen kaupalla pelastuu. Näinä hetkinä sitä ihmettä oltaisiin kylläkin kaivattu. Yhden asian ainakin tiedän. Sinulla on nyt parempi olla.

Lepää rauhassa rakas, me kaipaamme sinua.



3 kommenttia: